Soneco on julkaissut kännykän jossa on yksi nappi. Ikään kuin MacKännykkä. Soneco SCC on suunniteltu erityisesti näkövammaisille, ja kuvaavaa onkin että Sonecon tuote-esittelysivulla ei puhelimesta ole kuvaa. Hoh-hoijaa. Eikö tässä ole jo menty vähän liian pitkälle. Sokea ihminen ei ole idiootti. Sokea, tai näkovammainen ihminen tarvitsee vain kännykän joka on käytettävä myös silloin kuin sitä ei voi katsoa. Tämä tarkoittaa sitä että tietyt kännykän nappulat tuntuvat hieman erilaisilta — tsekatkaa vaikka oman luurinne vitosnappulaa: siinä on nisä. Se tarkoittaa että luurin saa kommentoimaan asioita erilaisilla ääniviesteillä (jopa puheella, jos oikein mennään hienostelemaan), ja että sitä parhaimmillaan voi ohjata puheella. Ja hei, sellaisia luureja Nokia on tuutannut meille jo viime vuosituhannella. Ääniohjaus on varsin näppärä pyöräillessä tai ajaessa. Paina headsetin nappulaa ja lausu. Puhelimen pitäisi vielä osata äänellä ilmoittaa itsestään (kun se on hukkunut tai) missä moodissa se on. Standardikamaa tänään on se että eri soittajaryhmillä on eri soittoäänet. Tiedä sitten jos uudet nokia osaavat lausua tallenetun "voicemarkin" mukaan kuka myös soittaa. Ja tässä esiintyykin idean juoni. Laite joka on käytettävä henkilölle jolla on vammaisuuksia on todennäköisesti käytettävä myös sellaiselle jolla vielä on kaikki raajat, aistit ja aivot pelissä. Blogin tai verkkosivun voi kirjoitta niin että lukihäiriöinenkin saa siitä selvää, ja hups, yhtäkkiä teksti on helpommin luettavissa myös muille. Kuulin jostain että nykyään standardin paikan saanut "vipuvesihana" tehtiin alun perin liikuntarajoitteisille. Ja niin edelleen. Nyt pitää myös Sonecon kunniaksi lisätä että SCC-puhelin on suunnattu myös nille joiden muisti pätkii, sormet liikkuvat kankeasti tai ovat niin nuoria ettei osaa käyttää useampaa namiskaa (kolmevuotias enkelini käyttää sujuvasti CD-soitinta ja osaa vahvistimesta laittaa virrat päälle ja pois). Puhelimeen voi koodata kolme numeroa johon luurilla voi soittaa (tekstiviestillä — SCC:tä ei voi yhdistää esim tietokoneeseen) ja siinä on kolme eriväristä valoa indikoimassa kuka kolmesta esivalituista soittajista on soittamassa luuriin. Luurilla soitetaan niin että painetaan nappi pohjaan, laite rupeaa vilkuttamaan väriledejä yksi kerrallaan ja käyttäjä painaa oikean värin palaessa nappia uudelleen. Prring. Kertokaa minullekin miten sokea näkee missä vaiheessa nappia tulee painaa? Kai siinä on joku plim-plam-plom-äänikaruselli myös? Tästä on varmasti olemassa tarkempaa tutkimusta mutta eikö nyt kuitenkin olisi helpompaa mikäli luurissa olisi kolme erillistä nappia, yksi per vastaanottaja? Ainakin ihan tavallisten ihmisten kotiautomaatiokäyttöliittymässä todettiin että käyttäjät suosivat "leveää" käyttöliittymää "syvän" sijasta (linkin takaa todetaan monta muutakin asiaa). Onko vilkkuruletti todellakin helpompi käyttöliittymä? Rohkenen epäillä. Soneco SCC-luurissa on yksi ihan hyvä ominaisuus, nimittäin paikannus. Puhelimeen rekisteröidyllä kyttääjällä on oikeus kysyä puhelimelta missä se on. Kunhan sitä osataan käyttää vastuullisesti… Minä ainakin olen hyvin epäluuloinen kun paikannuksesta on kyse. Hätä ei lue lakia, mutta yhteisymmärryksettä ei käyttäjää sovi kyttäillä. Vastuu on oikeuksien mukainen. Mutta osaako laite toimia proaktiivisesti? Kun känny yöaikaan lähtee kävelylle ("kauppaan", suuntana yyteri tai hietaranta), osaako se lähettää hätätekstarin ennaltamääriteltyyn numeroon? Onko mahdollista ohjata luuria etäältä niin että kun muksu on kadonnut metsään tai kaupunkiin niin vanhempi voi soittaa sammutettuun puhelimeen ja sanoa että kaikki on hyvin ja annatko tämän luurin jollekin joka voi auttaa (SCC voi olla pois päältä mutta miten se sammutetaan sillä yhdellä napilla on minulle käyttöoppaan puuttuessa vaikea sanoa. Jos PC:n tapaan painetaan nappia yli viisi sekunttia, mitä tapahtuu kun käyttäkä kaatuu puhelimen päälle ja jää sen päälle makamaan?) Kiitos: Matkalla