Nyt suututtaa. Ottaa pannuun. Ituttaa. Tulin juuri takaisin asentajakurssini näyttökokeesta missä koko homma meni puihin vain koska joku kokeen laatijoista oli keksinyt pienen koukun tehtävään.
Itse tehtävänanto oli ihan mielekäs. Otetaan verkkoavaruus joka pilkotaan pariksi aliverkoksi ja nämä erillisiksi VLANeiksi. Molemmissa VLANissa kolme työasemaa, toisessa myös palvelin. VLANit konfiguroidaan kytkimeen. Toiseen VLANiin tulee siis Windows-palvelin joka toimii kyseisen verkon DNS- sekä DHCP-palvelimena ja reitittimenä. VLANista jossa palvelin pitää olla pääsy Internettiin, toisesta VLANista ei. ja VLANien sisäinen liikenne sallitaan ja niiden välinen liikennöinti on kielletty.
Melkein realistinen tehtävä, ainoastaan VLANien välinen liikennöinti oli hieman oudoksuttava. Sekä tietenkin se että Oikeassa Elämässä Windows-palvelin ei välttämättä ole se paras valinta reitittimeksi mutta ei anneta sen asian häiritä. Tehtävään oli annettu kaksi tietokonetta, toinen palvelimeksi ja toinen työasemaksi, yksi hallittava HP 2626-kytkin sekä yksi pikkukytkin “josta tulee Internettiä”.
Joten eikun töihin.
Jotta Windows saadaan taivutettua reitittimeksi, se tarvitsee kaksi verkkorajapintaa, yleensä verkko-korttia. Tässäkin koneessa oli kaksi verkkokorttia, yksi emolevyllä ja toinen lisäkortilla. Ongelma oli vain se että vain toinen korteista näkyi Windowsissa, eikä ollut edes ihan selvää mikä niistä kahdesta kortista näkyi ja mikä oli piilossa. Molempien korttien linkki- ja vilkkuvalot kuitenkin tuikki iloisesti kun ne kytkimeen laittoi. Eikä näkynyt Device managerissa, vaikka olisi pyytänyt refreshiä. Eikä sitten näkynyt Linuxissa (kokeilin kahta). Eikä millään Wizardinraakileella. Eikä löytynyt mitään ajureita. Eikä ohjeita. Eikä mitään. Apuakaan ei saanut muuta kuin että “99% varmuudella kone ei ole rikki”.
No, inspiraatiota odottaessa kytkintä konffaamaan. Minulla oli mukana ylimääräinen Linux-läppäri joten sillä pääsin hieman monitoroimaan jahka yhteydet toimi. Vähän liiankin hyvin taisivat toimia sillä Linuxilla pääsin juttelemaan VLANista toiseen siinä missä Windowsilla en edes VLANin sisällä. No, sekin oli väliaikaista.
Mutta se kirotun verkkokortti. BIOSista olisin katsonut mutta kun se oli säädetty niin että POST-screeni välähti vain ohi sekunnin murto-osassa eikä sinä aikana ehtinyt nähdä mikä namiska olisi sen BIOS-säädön aktivoinut. Buutattuani koneen seitsemännen kerran peräkkäin nyrkkini taisi osua oikein koska BIOS-käyttöliittymä aukeni.
Ei silleen että siellä olisi ollut mitään apua.
Huokasin syvään ja ajattelin että vika on kuitenkin minussa (klassinen huonon kälin vaikutus muuten).
Koska en kerta kaikkiaan saanut toista NICciä käynnistymään rupesin keksimään muita viritelmiä. Kytkin reitittimeksi. Onnistuu, ainakin jotenkin. Mutta ei se liikennöinti oikein ottanut tuulta. Vähän köhi vain. Entä jos sen onnettoman toimivan verkko-kortin saisin VLANitettua kahteen verkkoon? Ei Windowsissa. Linuxissa onnistui kyllä mutta siihen loppui sitten paukut kun olisi pitänyt konffata nimi- ja osoitepalveut sekä VLANien välinen reititys komentoriviltä. Ja sitten terminoida se trunkattu verkkopiuha kytkimeen, mieluiten käyttämättä VLAN-numeroa yksi jolla se verkko sitten jutteli “Internetin” kanssa. En minäkään niin guru ole, vaikka seuraavaan tenttiin pitää vissiin olla.
Siinä samassa tuli sitten tuhottua tehtävänannon mukaiset konffikset muiden epätoivoisten säätöjen mukaan. Ja silleen.
Neljän tunnin itseruoskimisen jälkeen, koe loppui. Kysyin valvojalta että mikä tässä nyt oli. Hän kertoi että toinen NICci (todellakin) oli disabloitu BIOSista ja että se säätö on todella syvällä.
Todella syvältä, sanon minä.
Tässä olen opiskellut Windowsin ja werkkojen säätöä 9 kk. Viettänyt pari huonosti nukuttua yötä, ja heittänyt suuren osan tämän päivän laskutettavasta työajasta lähinnä hermoiluun. Keskittynyt kurssin sisällön oppimiseen, ja sitten lyödään naamaan tällä tavalla. Tuntuu loukkaavalta.
Höh.
Ja ylihuomenna pitäisi olla kurssin päätöstilaisuus. Ei oikein huvita.
