Oi teitä, Sanoma Magazines. Jos te vain kouluttaisitte ulkoistamianne suoramyynti-ihmisiä (tai organisaatioita?) hieman paremmin, olisi teillä nyt vanha asiakas jälleen tilaavana asiakkaana.

Mutta.

Ring ring. Aamulatte pöydälle. PP hakee numeroa. Henkilö jota kutsukaamme nimellä Nopea K soittaa. En tunne tätä henkilöä. Koska kyseessä voi olla työasia, vastaan kohteliaasti. eCraft, Robin Laurén.

No Krxxfstp Connexion-ooyystä-päivää olisikohan siinä robinlaureen?

Juu, on tässä, mutta voitteko toistaa, kuka olette ja mistä soitatte?

Krxxfstpp (taustamelua puhelimessa) voisinko puhua robinlaureenin kanssa.

Juu puhutte. Mistäköhän olisi kysymys?

No koska (paljon taustamelua puhelimssa, ja jonkun verran kahvilassa) haluaisin (melua.. olisikohan ohittava auto?) lahjan [...] tietokonelehti kuudeksi kuukaudeksi tai mikrobitti viideksi kuukaudeksi.

Ai miksi minä sellaisen lahjan olisin saamassa?

No kun sinä olet vuonna 2003 tilannut tätä tietokonelehteä (lisää melua)

No sehän kuullostaa hyvältä. Antaa tulla vaan.

Tässä vaiheessa selviää, tosin suurella melutaustalla, että lahjaan kuuluu sellainen koukku että minun pitäisi myös tilata lehteä jonka olisin saamassa lahjaksi.

Oletko siis myymässä minulle lehteä?

No… joo-o.

No olisit sanonut heti (miten niin kiitoslahja?). Ilmoitan Nopealle K:lle että minun numeroni on jo usean vuoden ollut listalla joka kieltää suoramyynnin ja että tämä on työpuhelin minne en halua vastaanottaa myyntipuheluita. Jos haluatte myydä minulle lehteänne saatte lähestyä minua jollain toisella tavalla. Kiitos.

(no… höh)

Kiitos. Kuulemiin.

Jos Connetion-vai-mikä-lienee olisi kouluttanut myyjäänsä miten lehteä myydään, olisin ollut jälleen listoilla, vaikka en halua suoramyyntipuheluita luuriini. Ken tietää, ehkä meikäläisen do-not-call-sopimus on mennyt umpeen ja pitää tehdä uusi “puhelintarjonnan rajoituspalvelu” soittamalla numeroon 0600 13404 (0,39 €/min+pvm).

Tässä muutama vinkki:

• Lukkiudu hiljaiseen, kaiuttomaan huoneeseen.
• Puhu selkeästi.
• Esitä asiasi selkeästi. Älä kiertele.
• Jos hymyilet puhelimessa, se kuuluu. Hymyile siis puhelimessa.
• Keskity asiakkaaseen.
• Käy se muutaman illan suoramarkkinointikurssi. Se on ihan hyvä (ja varmasti myös olemassa).

Jos Sanoma Magazines (tai Tietokone-lehti) vielä tämän jälkeen haluaa myydä minulle sen 9 kk:n tilausen kolmen kk:n hinnalla, niin hyväksyn tarjouksenne, asiallisesti esitettynä.

Ah tätä amerikkalaisten poliittista korrektiutta.

• Kolmetoistavuotias poika taputti (läpsäytti/läimäytti/löi — poliisi tutkii asiaa “tieteellisin metodein”) luokkatoveriaan pepulle. Poikaa uhkaa kaksi vuotta nuorisovankilaa.
• Yksitoistavuotiaan Raoulin naapuri täytti kansalaisvelvollisuutensa ja ilmiantoi Raoulin (Genesis, anyone?) epäiltynä seksuaalisesta ahdistuksesta viisivuotiasta siskoaan kohtaan. Raudat käsiin ja jalkoihin ja kymmenen viikkoa häkkiä.
• Kaksi kahdeksasluokkalaista tyttöä vangittiin koska he olivat halanneet koulussa. “Halaus saattaa johtaa muihin asioihin ja aiheuttaa paineita niissä oppilaissa, jotka eivät kaipaa tuon kaltaista kontaktia”, koulun rehtori kommentoi.
• Kolmivuotias poika joutui arestiin tarhassa kun oli halannut tyttöä.
• Kuusivuotias poika erotettiin koulusta kun oli juossut kylvystä ikkunaan huitomaan koulubussille että odottaisi.

Mitäköhän tapahtuisi jos kyseenlaiset moraalihysteerikot pääsisivät tänne tai vaikka ranskaan katsomaan nuorten ihan jokapäiväistä, täysin ei-seksuaalista tervehdyskäyttäytymistä, halailuineen ja poskisuukkoineen? Tai kun pihan pikkutytöt jouksevat ikäistensä poikien perässä pussailemassa. Tai, auta armias, jos pääsisivät CISVin kesäkylään todistamaan lasten “kissing games“eja.

Häkkiin koko eurooppa. Tuntuu jotenkin siltä että Yhdysvalloissa poljetaan UNICEFin laatimia lasten oikeuksia (artiklat 9, 12, 15, 16, 37 sekä 40. Artiklaa 19 ja 34 onkin vissiin sovellettu niiden edestä) joita USA muuten ei ole ratifioinut. Eikä myöskään Somalia. Muut 192 YK:n jästenmaata sentään ovat.

Let love rule. Kiitos Tonylle linkistä.